Tero Ahtola Joka päivä oppii jotain uutta!

Maataloustukien jako

  • Vaalipaneeli PeltotreffeilläForssassa 15.3.2019
    Vaalipaneeli PeltotreffeilläForssassa 15.3.2019

Sain kunnian osallistua MTK-Lounais-Hämeen järjestämään messutapahtumaan Urheilu­talo Feeniksissä.

Paneelissa oli mukana mm. maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kesk.) sekä opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok.).

Maaseudun tulevaisuus videoi paneelinin ja tässä linkki videoon. 

Yritin puheenvuoroissani tuoda esiin ongelmia, jotka vaikuttavat maaseutujemme kilpailukykyyn suhteessa muihin EU maihin. Sillä EU:n myötä tuottajamme joutuvat usein kärsimään, mikäli Suomessa toteutetaan tiukemmin EU:n säädöksiä, kun muualla EU:ssa.

Elintarvikkeiden tuonti on kasvanut räjähdysmäisesti EU aikana. 

Ehdotin, että kun Suomi on kohta puheenjohtajamaana EU:ssa, niin keskittyisimme huolehtimaan enemmän omista tuottajistamme ja että voisimme edetä integraatiossa omaan tahtiin.

Käytännössä siis pitäisi palauttaa määräysvaltaa takaisin EU:n alaisuudesta, eli jäsenmaat voisivat olla enemmän kokeellisia ja luovia ja poimia muilta jäsenmailta niitä käytäntöjä, jotka kokevat järkeviksi, mutta välttää niitä, jotka eivät palvele juuri meidän omien tuottajiemme etuja. 

Eurooppaa tulisi kehittää enemmän vapaaehtoisella yhteistyöllä, kun pakkoliitolla, josta ei voi edes erkaantua.

Tähän astihan olemme edenneet niin, että olemme lähinnä odottanut,  mitä meidän käsketään tehdä ja taistelleet edes osan rahoista tukina takaisin, jota EU:jäsenmaksuina verovaroistamme EU:lle tilitämme.

Nyt olemme olleet käytännössä kokoajan nettomaksajia, eli maksettu enemmän, kun saatu ja näin olleen tavallaan tukenut enemmän maataloustuottajiemme kilpailijoita muissa EU maissa, kun kotimaassamme.

Toki suuri osa jäsenmaksuista jää tuon ison päällekkäishallinnon (EU) kuluihin, kun asioista ollaan päättävinään sekä Suomessa, että päätetään EU:ssa.

Toisena keinona ruoan tuottajiemme ahdingon helpottamiseksi ehdotin, että kun ilmastoasiat on ollut myöskin tapetilla, niin sitä voisi verotuksella suosia lähellä tuotettua ruokaa, eli mikäli esimerkiksi liha tai vilja tulee saastuttavilla rahtilaivoilla ja rekoilla kauempaa, niin siinä olisi korkeampi vero.

En tarkoita, että veroa lisää, joka voisi johtaa ruoan hinnan nousuun, vaan kevennystä veroon, mitä lähmpää tavara tulee.

Paneelissa muut toivat esiin tärkeitä seikkoja, että kunnallisten kuten koulujen ja sairaaloiden pitäisi suosia lähiruokaa.

Tämä on mielestäni hieman populistista puhetta, sillä ainoa, millä sitä voi Suomessa nyt suosia on keksiä porsaanreikiä millä kiertää EU:n ruoan vapaata liikkuvuutta ja kilpailusääntöjä ja tämä osaltaan kasvattaa byrokratiaa ja hallinnollisia kuluja.

Jos oikeasti haluamme korjata ongelmia, emmekä vaan laastaroida niitä, niin pitää pyrkiä vaikuttamaan ongelman aiheuttajaan ja se on tällä hetkellä EU säädökset.

Lisäksi tuotteiden etiketeissä ruoan alkuperämaata piilotellaan. On lisääntymässä käytäntö, että paketissa lukee, että tuotettu EU alueella. Miten kuluttaja voi enää vaikuttaa, jos ei selkeästi näe, mistä mikäkin tuote on peräisin?

Meidän pitää kyetä paremmin pitämään puoliamme EU:ssa, eikä jatkaa tätä rataa, eli emme voi enää pyrkiä olemaan "mallimaa" joka ottaa kaikki käskyt mukisematta vastaan, maksoi, mitä maksoi.

 

Lisäksi pyrin tuomaan esiin maataloustukien muotoa, joka on, hehtaariperusteinen.

Pitäisikö siinä tuessa huomioda enemmän se miten hyvin tuotetaan, kun se, miten paljon on maata.

Hehtaariperusteinen tuki lisää tarvetta haalia kaikki mahdolliset maat, joka nostaa peltojen hintaa ja sitä kautta kotimaisen ruoan hintaa.

Tuet ei motivoi laittamaan peltoja mahdollisimman hyvään kuntoon ja maksimoimaan satoa ainakaan pienemmillä tiloilla, joissa tulot on paljolti juuri ne tuet.

Olisi parempi, että tilallisen olisi kannattavampaa panostaa nykyisen pellon hyvään kuntoon ja viljelyn optimointiin, eikä siihen, että saa ostettua maksimimäärän peltoa, joka saa olla huonosti tuottavassa kunnossa, koska tuki on kuitenkin sama. 

 

Näen maataloutemme ongelmat pitkälti johtuvan EU:n mukana tuomasta ruoan vapaasta liikkuvuudesta ja koen, että tukijäsrjestelmä ei ole kestävä, eikä ohjaudu tasapuolisesti.

En ymmärrä miksi tuemme kilpailijoitamme Suomen ulkopuolella ja suosimme jättitilojen muodostumista.

Pienet tilamme tarvitsevat tukea eniten ja mitä enemmän tuottajat kilpailevat peltomäärän kasvattamisesta, sitä enemmän kotimainen ruoka maksaa ja rahaa tuotannon kehittämisestä poistuu peltojen myyjien mukana ulos koko sektorilta. Tämä vaikuttaa tuotannon tehokkuuden kehittämisen rahoitukseen negatiivisesti.

Lisäksi tuottajiemme ongelmia on myös myyntiverkosto, joka on nykyään kahden suuren hallinnassa ja ostot tapahtuvat keskitetysti.

Näen kehityksen, jossa on pikkuhiljaa keskitetty ostot isoille tuottajille, joka edelleen ohjaa kotimaisen ruoan hintaa nostavaa kehitystä ja toisaalta näen tulevaisuudessa, että on pakko luoda rinnakkaisia kanavia, jotta tilalliset voivat taas myydä tuotteitaan pienemmille kaupoille ja sekin tulee kalliiksi.

 

Jos EU on vaikeuttanut maaseutujemme tilaa politiikalla, jossa tänne tuodaan vapaasti halvemman elintason ja tuotantokustannusten maista ruokaa, niin nämä suuret kauppaketjut ovat lisännyt ahdinkoa entisestään.

Tuottojen ja verorahojen pitäisi jäädä enemmän sinne, missä alkutuotanto ja loppukäyttäjät sijaitsevat.

Nyt tässä välissä on käsiä, jotka keskittävät ne tuotot pois näiltä seudulta ja vievät verotulot mennessään.

En näe muuta ratkaisukeinoa, kun sen, että lailla pitäisi säätää, että kauppa maksaisi veronsa sijaintikuntaan niiltä osin, kun tulonsa kyseisestä kunnasta saa  eikä pääkonttorin sijaintikuntaan. Nyt on tilanne, että kun ostaa esimerkiksi Forssassa Salesta maitopurkin, niin osalla siitä rahasta voidaan rakentaa uutta kauppaa ryhmälle vaikka Hattulaan tai Riihimäelle ja jos jotain verotettavaa jää, niin se maksetaan Lahteen, eikä Forssaan.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat